Perfektionismin ikeessä ja ikeestä pois

Nyt loppui, tai alkoi. Ajattelin, että en voisi tehdä blogia täysillä ennen kuin kaikki olisi ”täydellistä”. Ei ole hienoa headeria saati johdonmukaisena jatkuvaa sisällöntuottoa. Kaksi ekaa postausta on englanniksi, tämä suomeksi. Mutta vähän kerrassaan tässä mennään. Kyllä se tästä muotoutuu.

Tässä on kolme sivua tarinan alkuvaiheilta, ekat kolme jotka ovat järjestyksessä. Muuten olen tehnyt sivuja valmiiksi yhden sieltä, toisen täältä.

vilivertuups16wwwpHienointa tässä projektissa on nähdä miten oma kädenjälki kehittyy. Tulee hinku tehdä jotkin kohdat uusiksi, koska olet löytänyt jonkun paremman tavan tehdä tai oppinut uuden jutun ohjelmalla. Tukeudun Kaoru Morin Emma -sarjakuvaan. Varmasti sekin sarja on täynnä piirtäjän mielestä kohtia joissa olisi parantamisen varaa. Me nyt vaan ollaan ihmisiä eikä jälki ole koko ajan tai kaikissa asioissa priimaa. Joo joo, siinä on virhe. Juu, jotkut jutut olis näyttäny paremmalta jos oisit tehnyt noin ja näin. Pitäis pitäis, pitäis Soinissakin olla Alko, erästä opettajaa lainaten.

Muistelen kymmenen vuoden takaisia kommentteja piirtämistäni puista, kun ne haukuttiin lyttyyn. ”Eihän tuo näytä vähääkään männyn kuorelta, mitä nuokin ovat tuossa? Näyttää ihan suomuilta. Ei mänty tuolta näytä ja entä tuo kuusi? Kuusen oksat ovat ihan väärin ja taipuvat ihan väärään suuntaan. Ei ne taivu alaspäin, ne taipuu ylöspäin. Ylöspäin!” Itse olin vain että okei.. ne on vaan puita eivätkä tarinan juonen kannalta mitenkään relevantteja. Jäi nuo sanat silti kaivelemaan ja saan itseni kiinni yhä tänäänkin syventyneenä tarkastelemaan männyn kuoren struktuuria sillä silmällä.

Ihmetyttää vieläkin. Vaikka tiedän itsekin että on naurettavaa muistella moisia, kenties hyvääkin tarkoittaneita neuvoja, mutta silti olen sellaisten antanut rajoittaa tekemisiäni ihan liian kauan. En tarvitse keneltäkään lupaa tuottaa epätäydellistä jälkeä. Ei mun tarvi osata kaikkea, se on ihan luvallista.